Polttareitakin on jo ehditty viettää.
Ensimmäinen yllätys tuli jo pari päivää ennen H-hetkeä, kun kalenterisekoilujeni myötä huomasin lupautuneeni töihin edellisenä iltana niin, etteivät julkiset kulkuneuvot olisi vieneet Tampereelta Lappeenrantaan. Onneksi Tampereelta oli tulossa joukko rakkaita ystäviä, ja pääsin autokyytiin mukaan.
Kotikotona vietetyn yön jälkeen minut raastettiin autoon. Pitkään yrittivät hämätä kiertelemällä ties missä, mutta minä pysyin kärryillä lähes loppuun asti. Aivan viime kilometreillä suuntavaisto petti, enkä tiennyt olleeni matkalla ison, hienon, valkean talon takapihalle. Siellä sain tunnin aikaa tehdä jotain, josta en kuulemma saa vieläkään kertoa. Samaan aikaan morsmaikku teki sisällä jotain, mistä vastaavasti minä en tiedä mitään.
Lopulta lähdimme eri autoissa kohti tuntematonta, yhteistä määränpäätä. Tämänkin reitin tunnistin vielä hyvin myöhäisessä vaiheessa, kiitos Boron möläytyksen. Ohjelmassa oli vesihiihtoa Saimaanrannassa. Muut osasivat, juhlakalut saivat reminderia.
Vesileikkien jälkeen loppuilta kului saunoessa ja grillatessa. Tamperelaiset ja pienet lähtivät kotiin, muut jatkoivat Olteriin (jonne menossa oli omat muttansa — niistä kuitenkaan ei sen enempää).
Täten tahdon kiittää kaikkia vaivaa nähneitä. Oli kivaa.
Kivaa jos oli kiva. Vaivaa nähtiin ja paras palkka siitä on se, että itse päähenkilöt nauttivat päivästä.
Suunnittelutyö oli vähän kun harjoittelua häitä varten. Sen voin ainakin luvata, että kaason ja best(wo)manin yhteistyö toimii.
Kommenttispammin vuolaan virran vuoksi jouduin estämään uusien kommenttien jättämisen. Jos sinulla on sanottavaa, lähetä sulholle sähköpostia (pompo@rispekt.org), jotta voin lisätä kommentin käsin.